Aikuisuuden kynnyksellä

Huhuu!!

Täällä ollaan vieläkin, vaikka blogihiljaisuus onkin kestänyt usean kuukauden ajan. Velmu täyttää vuoden tämän kuun viimeinen päivä, joten aikuisuuden kynnyksellä aletaan ehkä kohta olla. Pentukurssikin suoritettiin kelvollisesti ja koira osoittautui ennakko-odotuksiani huomattavasti paremmin toimivaksi. Ison pojan juttu (jalan nostaminen pissiessä) ei ole vielä juolahtanut Velmun mieleen, kun ei ole aikuista urosta opettamassa. Mutta eräs isoksi kasvamisen merkki on, sillä kasvattaja soitti ja kertoi, että penturuoan sijaan voimme alkaa siirtymään aikuisten koirien eväisiin. =D

Velmukoira kotipihalla, ikää 11½ kk.

Velmu on kasvanut kokoa hurjasti ja karvakin on alkanut tummumaan (ties kuinka monennen karvanlähdön jälkeen). Taloon on muuttanut kesän aikana 2 kissanpentua, joista Velmu on adoptoinut toisen. Kokoeroa näillä ystävyksillä on hiukean paljon.

Velmu ja Temppu -kissa.

Kuuma kesä ei ole kovinkaan paljon koetellut Velmua, joka täysin itsenäisesti käy järvessä vilvoittelemassa vähän väliä. Runsaasta uimisesta huolimatta toistaiseksi ei ole ollut iho-ongelmia eikä korvatkaan ole vaivanneet. Riistavietti Velmukoiralla on ilmeisen vahva, sen verran tehokkaasti kuljeskelee pihamaalla ja pelloilla nenään kantautuvien hajujen perässä. Onpa koiruus kerran saalistanut huono-onnisen jäniksenpoikasenkin, joka siis pääsi hengestään.

Puskakoira.

Jotain aktiviteettia syksyksi koiruuden kanssa olisi kehitettävä, joten lähialueiden kurssitarjontaan perehtyminen lienee paikallaan. Yritän myös kirjoitella vähän useammin Velmun kuulumisia tänne...

Iso koira ylettyy pitkälle

Kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista tavaraa on pöydillä, minne pikkukoira ei ole ylettynyt. No, Velmuhan ei ole enää pikkukoira... Tämän seurauksena on vaan opittava pitämään pöytätasot puhtaina ja vailla irtonaisia esineitä. Päivän kysymys kuuluukin: Mille näyttää keittiö, jonne on julmasti jätetty olemaan yksin Velmukoira? Vastaus on havainnollistettu allaolevassa kuvassa... eikä tämä ole edes pahin sotku. Mukana koiran viihdyttämisessä on ollut paketillinen Nessu -nenäliinoja, neljä kerää lankaa ja niiden pussit, pari laskua, keittiöpyyhe, ruokakuppi, matto ja isännän kengät. Entä tiedättekös paljonko on paperia yhdessä WC -paperipakkauksessa? Vastaus: TOSI paljon, varsinkin kun se on silputtu pieneksi mössöksi olohuoneen lattialle...

Velmu on päättänyt luopua kaikesta karvastaan, vaikka pakkaskelit ovat olleet vallitseva säätila viimeaikoina. Ihmismieli on armollinen, en muistanut paljonko karvaa voi yhdestä koirasta lähteä! =D Ja niitä kurakelejä odotellessa... Hämärät muistikuvat tulevat saamaan konkreettisen osoituksen siitä millaisen määrän kuraa yksi koira voikaan kantaa karvoissaan. ;D

Velmu melkein 6 kk

Velmu poseeraa.

Velmun ei-kovin-laiha -kissaystävä, Tenho.

Aika häviää

Jokin aikavääristymä on yllättänyt, sillä aika vain häviää jonnekin. Velmun blogiakaan ei ole päivitetty pariin kuukauteen ja se on pienen koiran maailmassa piiiiitkä aika. Näin ollen pieni koira ei olekaan enää yhtään niin pieni. Ikää on jo 5 kk, hampaat vaihtuvat ja koirakouluunkin on jo ennätetty.

Suurin osa hampaista on vaihtunut, irronneita hampaita on löytynyt mm. olohuoneen matolta aika monta. Muutama maitohammas ei vaan suostu poistumaan paikalta, joten Velmun on mentävä eläinlääkäriin hampaiden poistoon. Kovasti koira on kalunnut puruluita ja vertakin on tietysti hieman tullut...

Teurastettu possu

PetoVelmu

Velmu 5 kk

Kultainen neuleiden vartijakoira

P.S. Minä inhoan tätä bloggeria, joten taidan siirtää Velmun sivut tuttuun ja turvalliseen vuodatukseen...

Jälleen unikuvia

Kyllä Velmu on monta kertaa päivässä hereilläkin, mutta suurin osa kuvista on ollut jälleen nukkuvasta koirasta. Syynä on osittain se, että kuvat onnistuvat paremmin, kun kohde on paikallaan. =D Muutaman päivän aikana olen havainnut useamman kerran, että kissa ja koira pyrkivät toistensa lähelle nukkumaan.

Harvahammas

Eilen illalla huomasimme, että Velmulta on irronnut 3 hammasta; 2 ylhäältä edestä ja yksi alhaalta. Harvahammas!! Koiruus on muutenkin kasvanut ja on oikeasti tooooosi ihana! <3

Velmu on hakeutunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Viikko sitten koira ja Tenho-kissa riehuivat ja ravasivat ympäri taloa. Hetken päästä tajusin, että on epäilyttävän hiljaista -aivan kuten lastenkin kanssa hiljaisuus ei ole hyvä merkki vaan silloin on jotain vinossa. Lähdin etsimään eläimiä, kissa löytyi keittiön tuolilta ja Velmu seisoi keittiön pöydällä!!! Ilme koiralla oli lähinnä "Oho, hups! Anteeksi, mutta miten täältä pääsee alas??"

Koiranpennun kasvamista käsittelevissä oppaissa sanotaan, että pennulla pitää olla rauhallinen, lämmin ja vedoton nukkumapaikka. Joopa. Velmu nukkuu mieluiten keskellä oviaukkoja, joten eipä ole rauhallista. Tai sitten makoilee ulko-oven edessä, jossa on varmasti vetoisaa. Tai sitten vaikka pahvilaatikossa. -Ankeaa on koiranelämä. =D

Nukkumapaikka...

Velmu rakastaa noutamis- ja vetoleikkejä. Lisäksi siitä on kehittynyt erittäin taitava "varas", joka kantelee "aarteitaan" ympäriinsä. Hieno asia on, että Velmu luopuu leluistaan ja aarteistaan helposti pyydettäessä.

Possua venytetään...

Jo hieman kovia kokenut pallo.

Velmukoira perheensä kanssa toivottaa kaikille rauhallista joulua ja menestystä tulevalle vuodelle 2010!

Kohti yhteiskuntakelpoisuutta

Velmu kävi ensimmäisessä rokotuksessa maanantaina. Vielä toinen rokote, niin päästään toisten koirien kanssa kontakteja luomaan. Tosin yksi koiratapaaminen on jo ollut, vaikkakin se ei ehkä antanut kovin laajaa käsitystä Velmulle siitä millaisia lajikumppanit ovat. ;) Tosi kiva oli silti kyläillä.

Velmu on käynyt suihkussakin, kun hilseentorjuntaa suoritettiin. Rehellisesti sanottuna Velmu ei juurikaan arvostanut peseytymiskokemusta. =D

Tässä tuoreimpia kuvia Velmusta (ja Patrikista):

Sivuprofiili.

Peti alkaa käydä jo vähän pieneksi. =D

Melkein 12 vkoa

Velmu on pian 12 viikkoa vanha eikä enää ole pikkupennun olemuksesta tietoakaan. Koira kasvaa hurjasti, onneksi venyvien koipien ohella taitaa myös pään sisältö kehittyä. =D Monta nuuskumaiseen käytökseen liittyvää asiaa osataan jo vähintääkin tyydyttävästi, kuten istuminen ja irtipäästäminen käskystä. Luoksetulokin toimii -tosin hieman valikoiden. Noutaminen on ihan huippukivaa! Dummyäkin ollaan kokeiltu pari kertaa. Ensiviikolle pitäisi varata rokotusaikakin, jälleen yksi askel kohti yhteiskuntakelpoisen koiran elämää.

Velmu suoritti erittäin onnistuneesti operaation "vallataan ukin peti":

Velmu on tainnut valloittaa myös paikan ukin sydämessä.