Aikuisuuden kynnyksellä

Huhuu!!

Täällä ollaan vieläkin, vaikka blogihiljaisuus onkin kestänyt usean kuukauden ajan. Velmu täyttää vuoden tämän kuun viimeinen päivä, joten aikuisuuden kynnyksellä aletaan ehkä kohta olla. Pentukurssikin suoritettiin kelvollisesti ja koira osoittautui ennakko-odotuksiani huomattavasti paremmin toimivaksi. Ison pojan juttu (jalan nostaminen pissiessä) ei ole vielä juolahtanut Velmun mieleen, kun ei ole aikuista urosta opettamassa. Mutta eräs isoksi kasvamisen merkki on, sillä kasvattaja soitti ja kertoi, että penturuoan sijaan voimme alkaa siirtymään aikuisten koirien eväisiin. =D

Velmukoira kotipihalla, ikää 11½ kk.

Velmu on kasvanut kokoa hurjasti ja karvakin on alkanut tummumaan (ties kuinka monennen karvanlähdön jälkeen). Taloon on muuttanut kesän aikana 2 kissanpentua, joista Velmu on adoptoinut toisen. Kokoeroa näillä ystävyksillä on hiukean paljon.

Velmu ja Temppu -kissa.

Kuuma kesä ei ole kovinkaan paljon koetellut Velmua, joka täysin itsenäisesti käy järvessä vilvoittelemassa vähän väliä. Runsaasta uimisesta huolimatta toistaiseksi ei ole ollut iho-ongelmia eikä korvatkaan ole vaivanneet. Riistavietti Velmukoiralla on ilmeisen vahva, sen verran tehokkaasti kuljeskelee pihamaalla ja pelloilla nenään kantautuvien hajujen perässä. Onpa koiruus kerran saalistanut huono-onnisen jäniksenpoikasenkin, joka siis pääsi hengestään.

Puskakoira.

Jotain aktiviteettia syksyksi koiruuden kanssa olisi kehitettävä, joten lähialueiden kurssitarjontaan perehtyminen lienee paikallaan. Yritän myös kirjoitella vähän useammin Velmun kuulumisia tänne...