Velmu on hakeutunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Viikko sitten koira ja Tenho-kissa riehuivat ja ravasivat ympäri taloa. Hetken päästä tajusin, että on epäilyttävän hiljaista -aivan kuten lastenkin kanssa hiljaisuus ei ole hyvä merkki vaan silloin on jotain vinossa. Lähdin etsimään eläimiä, kissa löytyi keittiön tuolilta ja Velmu seisoi keittiön pöydällä!!! Ilme koiralla oli lähinnä "Oho, hups! Anteeksi, mutta miten täältä pääsee alas??"
Koiranpennun kasvamista käsittelevissä oppaissa sanotaan, että pennulla pitää olla rauhallinen, lämmin ja vedoton nukkumapaikka. Joopa. Velmu nukkuu mieluiten keskellä oviaukkoja, joten eipä ole rauhallista. Tai sitten makoilee ulko-oven edessä, jossa on varmasti vetoisaa. Tai sitten vaikka pahvilaatikossa. -Ankeaa on koiranelämä. =D
Nukkumapaikka...Velmu rakastaa noutamis- ja vetoleikkejä. Lisäksi siitä on kehittynyt erittäin taitava "varas", joka kantelee "aarteitaan" ympäriinsä. Hieno asia on, että Velmu luopuu leluistaan ja aarteistaan helposti pyydettäessä.
Possua venytetään...
Jo hieman kovia kokenut pallo.
Velmukoira perheensä kanssa toivottaa kaikille rauhallista joulua ja menestystä tulevalle vuodelle 2010!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti